Väkivalta väritti Suomen vahvimman miehen Mika Törrön elämää jo äidin kohdussa. Hänestä tuli addikti ja vankilakundi, jonka elämä oikeni vasta raitistumisen myötä 36-vuotiaana. Nykyään Törrö tunnetaan lempeänä köriläänä ja päämäärätietoisena urheilijana. Mutta rakkaus – se on edelleen mysteeri!
Kunnioitettavan kokoinen ruoka-annos. Mutta kunnioitettavan kokoinen on mieskin, pituutta 205 senttiä ja painoa liki 180 kiloa. Hän on Mikä Törrö, 42, Kontiolahdelta.
Kun Törrö ojentaa kätensä ottaakseen suolasirottimen, paljastuu teepaidan alta lähes reiden paksuiset olkavarret. Tutun joensuulaisravintolan lohifileet tekevät kauppansa, vaikka hän on nauttinut aamiaisen vasta runsas tunti aikaisemmin.
Tässä tarinassa Törrö ei kuitenkaan puhu ruokavaliosta tai treenaamisesta, vaan näppäilee sielunsa herkimpiä kieliä ja kertoo läheisyyden kaipuusta sekä rakastamisen vaikeudesta.
– Olin ujo ja arka nuorena, ja epävarma itsestäni. Vielä aikuisenakin ihan lukossa tunteideni kanssa. Kaverina pärjään naisten seurassa, mutta muuten olen aika onneton.
Kuvaavaa on, että ensimmäiselle tyttökaverilleen hän ei ensiriidan jälkeen pukahtanut puoleen vuoteen sanaakaan. Vuonna 2004 Törröstä tuli isä, kun hänen vankilalomalla tapaamansa tyttö tuli lähes ensitapaamisella raskaaksi. Suhde päättyi kuitenkin jo ennen lapsen syntymää. Myöhemmin hänellä oli puolitoista vuotta kestänyt kaukoihastuminen lähikaupan kassamyyjään.
Ja sitten ensirakastuminen, äkkiarvaamatta 41-vuotiaana. Viime keväänä ilmestyneessä Härkä, vangista vahvimmaksi -kirjassa Törrö iloitsee siitä, että hänellä on vihdoin tyttöystävä, jolle antaa rakkautta ja jolta uskaltaa ottaa sitä vastaan.
Mutta se rakkaus ei ollut kestävää laatua.
– Kirjan julkkareihin mennessä suhde oli ohi. Mutta että sai kokea rakastumisen ja avata sydämensä toiselle, se oli hienoa.
Turvakodista Tampereelle
Hyvässä tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Näin opetti Aristoteles Runousopissaan.
Sama pätee elämään. Vaikka todellisuus on usein yhtä kaaosta, tuo juonellinen tarina järjestystä elämän sattumuksiin, ja maallinen vaellus kehdosta hautaan saa edes jonkinlaisen merkityksen.
Mika Törrö syntyi vuonna 1979 Imatralla, mutta väkivalta alkoi jo äidin kohdussa. Vasta synnyttänyt äiti pakeni miestään poika mukana turvakodista Tampereelle, eikä Törrö tavannut koskaan biologista isäänsä.
Kohta kuvioihin tuli isäpuoli, joka adoptoi pojan ja jolta hän sai sukunimen Törrö. Isäpuoli oli osa-aikajuoppo ja pahalle päälle sattuessaan väkivaltainen.
– Väkivallan pelko väritti lähes koko lapsuutta ja nuoruutta.
– Selvin päin hän oli ihan erilainen ja kannusti urheilemaan, mutta silti väkivallan pelko väritti lähes koko lapsuutta.
Äiti rakasti poikaansa mutta ei kyennyt asettamaan rajoja. Törrö sai raivokohtauksia, tappeli koulussa, häiriköi ja poltti tupakkaa. Kymmenvuotiaana hän muutti äitinsä kanssa Joensuuhun, mutta maisemanvaihdos ei auttanut mitään.
13-vuotiaana Törröllä diagnosoitiin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö adhd sekä rajatilapersoonallisuus.
– Sain lääkkeet, mutta muuten asia ei kiinnostanut ketään, ei minua eikä muita. En silti syytä ketään, ihan itse minä elämäni sössin, hän myöntää.
Turpaan aina saunapäivänä
Vuotta myöhemmin Törrö passitettiin lastenkotiin ja jo samana vuonna kauas Muhokselle, Oulun kupeeseen Metsolan perhekotiin. Talon tapoihin kuului, että isommat pojat antoivat saunapäivänä turpaan nuoremmille. Törrökin sai osansa, kunnes aloitti itse nuorempien hakkaamisen.
”Olin vasta 14-vuotias. Jos psyykeni ei ollut jo valmiiksi vinksahtanut, lopullisesti se tapahtui ensimmäisen Muhoksen-vuoden aikana.” Näin Törrö toteaa Timo Kangasluoman kirjoittamassa elämäkerrassa.
Siihenastisen elämänsä harvat hyvät asiat Törrö listaa nopeasti: rakkaus äitiin, kiinnostus urheiluun ja peruskoulun päättötodistus. Muhoksella ollessaan hän kunnostautui sen verran, että sai suoritettua ammattikoulun ravitsemislinjan. Samoihin aikoihin hän aloitti päihteiden käytön ja jäi nopeasti koukkuun piriin, pillereihin ja viinaan.
– Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olin alkoholisti.
– Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olin alkoholisti.
Tässä vaiheessa koossa oli jo kohtalaiset tragedian ainekset. Seuraavaksi kuvaan tulivat varkaudet, huumekauppa, pahoinpitelyt ja muut rötökset.
21-vuotiaana Törrö sai ensimmäisen linnatuomion. Ennen raitistumistaan 36-vuotiaana hän ehti viettää vankilassa lähes vuosikymmenen.
Draaman kaari oikenee
Nyt seuraa tarinan käänne, joka tapahtuu Markku Tiitisen johdatuksella. Tiitinen johtaa Helppi-päihdekuntoutuslaitosta Kontiorannassa, jonne Törrö saapui jalkapannassa suoraan vankilasta.
Helpin hoitoideologiaan eivät selittelyt ja tekosyyt kuulu. Jokainen asukas sitoutuu totuuteen, käymään ryhmissä ja ottamaan vastuun elämästään.
– Aina siihen asti olin valehdellut ja kusettanut kaikkia. Luvannut, mutta en koskaan pitänyt lupauksia. Helpin työntekijät olivat kokeneet saman kuin minä, ja he toimivat vertaistukena, eikä minulla ollut enää tarvetta esittää mitään.
Auktoriteettikammoisena hän oli valmiimpi ottamaan neuvoja ohjaajina toimivilta entisiltä addikteilta kuin muilta elämän besserwissereiltä. Myös säännöllinen päivärytmi ja samanlaisina toistuvat rutiinit auttoivat Törröä sopeutumaan.
Samalla Törrö aloitti hillittömän treenaamisen, keräsi massaa ja nosti painoja. Tulosta syntyi nopeasti. Hän sai valmentajakseen Ilkka Kinnusen ja tuli toiseksi ensimmäisissä voimamieskisoissaan vappuna 2017 Jyväskylässä.
Sittemmin Törrö on voittanut Suomen vahvin mies -kisan neljästi ja sijoittunut kärkeen kansainvälisessä Strongman Champion Leaguen kisoissa. Etukyykyssä hän nostaa 240 kiloa!
Uusia alkuja elämään
Lohilautanen on puolillaan, kun Törrö kertoo, kuinka hänen elämänsä on raitistumisen jälkeen muuttunut. Elämänsä ensimmäisen laskun hän maksoi vasta 36-vuotiaana – sitä ennen Kelan maksamat tuet kuluivat viinaan ja huumeisiin.
– Ajokortin sain nelikymppisenä, 23. joulukuuta 2019. Olin minä ajanut autoa aiemminkin, mutta useimmiten pöllittyä, ilman korttia ja kännissä.
Autokoulun sponsoroi joensuulainen liikennekoulu. Viime vuoden maaliskuussa hän sai paikallisilta yrityksiltä käyttöönsä auton, jolla on helppo kurvailla Kontiolahden ja Joensuun väliä.
Mika Törrö opiskelee parhaillaan liikuntaneuvojaksi.
Useimmiten määränpää on Joensuun teollisuusalueella sijaitseva treenisali. Tai sitten on kiire Itä-Suomen liikuntaopistoon, jossa Törrö aloitti liikuntaneuvojan opinnot vuoden alussa.
Kutsu vuoden 2020 Urheilugaalaan Hartwall Arenalle aiheutti päänvaivaa, sillä Törrö ei omistanut tummaa pukua. Mistä hänen mitoilleen sopiva olisi edes löytynyt? Mutta niin vaan Törrö asteli gaalaan sponsorin tuella hankitussa mittatilauspuvussa.
Korkeimmalle hän arvostaa valintaansa Pohjois-Karjalan vuoden urheilijaksi 2020 ja voittoa yleisöäänestyksessä. Marginaalilajin edustaja päihitti kilpailua aiemmin suvereenisti hallinneen ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen.
Ei vielä koskaan tilipäivää
Tutut ja vähän vieraammatkin ovat todistaneet Mika Törrön muuttumista toipuvasta addiktista ja entisestä vankilakundista hyväntekijäksi – ystävälliseksi, kohteliaaksi ja muut huomioon ottavaksi. Sekä erittäin päämäärätietoiseksi urheilijaksi.
Törrö neuvoo muita voimailijoita, kuten Salla Romoa, jossa hän näkee paljon potentiaalia. Kaksikko tapasi Asunnottomien yönä 2018, kun Törrö kertoi kokemusasiantuntijana asunnottomuudesta. Nyt hän ja Joensuun seurakunnan kappalaisena työskentelevä Romo ovat mukana Ankkuriryhmässä. Se on poliisin ja etsivän nuorisotyön hanke, joka pyrkii ehkäisemään nuorten päihdekokeiluja ja toilailuja.
– Kun puhuin rippukoululaisille entisestä elämästäni, oli porukka aika hiljaa.
– Sallan kanssa olin puhumassa myös rippikoululaisille aiemmasta päihteiden täyttämästä elämästäni. Aika hiljaista porukkaa olivat.
Törrö toivoo, että voisi tulevaisuudessa yhdistää kokemusasiantuntijuuden, liikuntaneuvonnan ja personal trainerin työt omaan yritykseen.
– Silloin voisin vapaammin päättää työajoista ja sovittaa ne yhteen treenien kanssa.
Palkkatyöstä Törröllä ei ole kokemusta, jos ei oteta lukuun viittä päivää Siilaisten sairaalan keittiössä, kun hän oli 17 tai 18.
– Sitten alkoi Ilosaarirock, ja työt jäivät. Takaisin en mennyt.
Rakkauden temppuradalla
Entä ne lemmenasiat? Viime jouluna lupaavasti oraalla ollut ihmissuhde kariutui, koska liika läheisyys alkoi ahdistaa Törröä. Tunnelukot vaivasivat edelleen.
Nyt lempeä köriläs kuitenkin myöntää kaipaavansa kumppania ja on valmis jatkamaan rakkauden temppuradalla. Pari päivää ennen haastattelua hän on rohkaissut mielensä ja laatinut itsestään profiilin suosittuun deittisovellukseen Tinderiin.
– Haussa on ihan tavallinen nainen, sellainen aito ja rehellinen, joka on myös urheilullinen ja huumorintajuinen.
Ehkä sitä voi sanoa edistykseksi.
Juttua muokattu 31.8.2021 kello 9.15: Jutussa on muutettu sanapari ”entinen addikti” muotoon ”toipuva addikti”.